maanantai 28. marraskuuta 2016

SOMETIMES IT IS OKAY TO DREAM

Välillä aamuisin tulee selailtua Pinterestiä ja erityisesti sydäntä lähellä on laukut. Tällä hetkellä ainoastaan unelmointi on mahdollista, mutta mahtavaa sekin. Kaikista pisimpään listalla olleista laukuista mukana on ollut yläoikean musta laukku, Celine minibelt bag. Yleensä tykkään eniten pienistä laukuista, mutta tuossa kyseissä laukussa on jotain mikä vetää puoleensa. Vaikka laukuista haaveilenkin mahtuu unelmalistalle yksi asuste, joka ei kuulu laukkukategoriaan. Sinä päivänä, kun työjahti loppuu käydään entisen kämppiksen kanssa ostoksilla. Molemmat ollaan samassa veneessä, sitten kun se päivä koittaa..Paljastettakoon se sitten.

Kuvat: kollaasi tehty Pinterest kuvista

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

ALL THAT SHINES AIN'T GOLD

Istuin hiljaa sormet näppäimillä viisi minuuttia ja yritin keksiä jotain hyvää sanottavaa viime päivistä, mutta mitäpä sitä valehtelemaan. Kuraa on satanut niskaan ja tuntuu, että mielenterveys on kovalla koetuksella. Loma on enää kaukainen muisto stressin ja paineen keskellä. Yksi vapaa ei ole tarpeeksi viemään kaikkea sitä pahaa mieltä pois, mitä saa kuulla jatkuvalla syötöllä. En vaan ole taikuri, joka saisi rakennusmelun loppumaan tai lisäkerroksia rakennettua. Yksi saksalainen pariskunta on ainut, mikä on saanut edes vähän hymyilemään. He kun jaksavat aina hymyillä ja tervehtiä, vaikka olisikin vähän huono päivä.

Omassa työssäni pääsen todistamaan lähes päivittäin, että kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Dubai on superlatiivien kaupunki, mutta harva silti on tietoinen kaupungin toisesta puolesta. Kaikki kaupungin taivaita hipovat pilvenpiirtäjät on rakennettu modernin orjuuden voimalla. Kullattujen Ferrareiden vieressä moottoritiellä näkyy vanha linja-auto, jossa ei ole ilmastointia ja joka vie työmiehiä rakennustyömaalle, jossa he viettävät seuraavat 12 tuntia hikoillen tuskaisessa kuumuudessa. Nämä miehet rakentavat huippukorkeita pilvenpiirtäjiä. Eivätkä nämä talot synny pumpulia puhaltelemalla. Rakennusmaa on kuin sotatanner ja sekös harmittaa Tami Turistia enemmän kuin mikään muu maailmassa.

Aurinko paistaa kaupungissa lähes aina. Mitä moni ei kuitenkaan tiedä on, että kun yhdistää jatkuvan kuumuuden ja kaupungin miljoonat autot, ei se ilmanlaatu vastaa Suomen metsien raikasta tuulta. Kaupungissa vallitsee usein vähän sumua muistuttava sakeus. "Kai tää ilma täst selkiytyy?" on yksi lempikysymyksistäni. Mitäpä siihen muuta toteamaan kuin, että "Inshallah" (Jos Jumala suo). Ja sitten on vielä se alkoholi. Kyllä, alkoholi on aivan jäätävän kallista ja sitä tarjoillaan yleensä hotellien yhteydessä olevissa ravintoloissa. Ei auta, vaikka Tami Turistin kaveria Teroa tämä kyseinen asia harmittaisi kilometrien päähän. Tämä on muslimimaa. Alkoholi on kallista. Piste.

Pahoittelut pienestä negatiivisuudesta. Mieli toivottavasti piristyy tässä parin tunnin sisään, kun nään mun entisen kämppiksen. Ollaan molemmat oltu vähän allapäin viime aikoina. Luultavasti suunnataan Paul'siin sipulisopalle parantamaan maailmaa. Nyt on sen aika.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

THROWBACK TO VIENNA

Pieni paluu Wieniin. Yleensä kun herään yövuoron jälkeen, olo on hieman tokkurainen. Hyvä aika avata tietokone ja järjestellä kaikkea, mitä se on syönyt. Tällä kertaa järjestelyn kohteena oli Wienin albumi. Koko viikko on mennyt sellaisessa horroksessa, ettei pahemmasta väliä. Mun kroppaa ei kerta kaikkiaan ole tehty niin, että mikään toimisi aamu viiden jälkeen jos takana on valvottu yö. Onneksi huomenna on maanantai. Aamu kahdeksalta odottaa kauan kaivattu vapaa. Ei ole mitään suunnitelmia, varmaan menee koko päivä nukkuessa. Yövuoroviikon jälkeen yleensä nukun koko päivän, syön ja nukun koko yön.

Kävin yksi päivä rannalla töiden jälkeen. Vesi on viilentynyt huomattavasti. Otin pienet torkut siellä ennen kuin keräsin kamppeet ja lähdin nukkumaan lisää. Ehdoton työetu on kyllä lähteä töistä ja mennä suoraan rannalle. Viime aikoina tosin kiinnostus on vähän lopahtanut ja purkkirusketus on ihan ok.

Tajusin tänään, että voin katsoa Designated Survivoria myös täällä Dubaissa, mistä on tullut ihan lempisarja tällä hetkellä. Ai että oli hubaa: Fazerin suklaata, lasi kylmää vettä ja tietokone auki. Kun tulin takaisin laukku oli pullollaan ruokaa. Kauhea ahmatti olen, kun puuropaketti on jo puolivälissä ja yksi Ässä-Mix pussi melkein syöty. Yritän säästellä parhaani mukaan, mutta kyllä niin usein tekee mieli kaikkea Suomesta tuotua, että aika mahdotontahan se on.

Tänään on myös Isänpäivä. Hyvää Isänpäivää kotiin! Toivottavasti lahjasta on apua. Ollaan kyllä sellasia rautakankia molemmat, että pienet joogaohjeet lienee paikallaan.

maanantai 7. marraskuuta 2016

PADDLE BOARDING, PART 2

Viime kerrasta taitaa olla kulut jo vuosi, kun viimeksi lähdettiin paddle boardailemaan. Sattui vapaapäivä heti kahden työpäivän jälkeen, joten oli mukavaa tehdä vähän jotain. Huomaa, että alkaa olla jo vaikea keksiä tekemistä vapaapäiville, yleensä sitä vaan siivoilee kotona tai menee altaalle tai rannalle. Päivä makoiltiin aurinkotuolissa ja illalla otettiin lauta alle. Meillä on pääsy sekä kajakeille että näille laudoille, jotain etuja edes. Tällä kertaa aallokko oli suht kova, joten seisominen laudalla oli aika hankalaa. Menihän se vähän steppailuksi ja sitten kuului iso molskis.

Työinto on vielä loman jäljiltä ihan kateissa. Tunnen, kuinka mua ollaan taas viemässä siihen kuplaan, jossa kaikki muu unohtuu ja on vain työ. Se on aika pelottava kupla, en oikeastaan aiemmin ollut edes huomannut sitä ennen kuin nyt palattuani. Ja kysymys kuuluu, haluanko elää sellaisessa kuplassa, en halua. Tapasin tänään pari vanhaa kolleegaa ja he jakoivat samat tunnelmat, on vaikeaa päästä pois. Yrittänyttä ei tietenkään laiteta, joten ei auta muu kuin sinnikkäästi jaksaa hakea, vaikka välillä tuntuisikin vähän toivottomalta.

Tänään alkaa yövuoroviikko. Kokkasin päivällä pastaa ja jauhelihakastiketta. Tämän illan missio on etsiä joku uusi resepti. Kun olen yövuorossa päiväsaikaan pitää itse kokkailla. Reseptikirjo on ollut ehkä vähän suppea aina, mutta olen valmis uusiin haasteisiin. Parsa on tämän hetken kiinnostuksen kohde. Parsaa voisi paistaa pannulla ja laittaa paistettua kalaa sen viereen. Odotan myös inspiraatiota uunin pesuun, jonka jälkeen makaronilaatikko voisi olla kova sana.

torstai 3. marraskuuta 2016

BACK IN DUBAI

Täällä taas. Huoh. En oo ehtinyt altailemaan ihan vielä vaan vanhoja kuvia, joita ei syyskuussa tullut julkaistua. Nyt näkee, miten huonossa kunnossa latvat oli, ehkä oli tosiaan aika käydä leikkaamassa ne. Tosiaan nyt kyllä yritän päivittää tätä blogia useemmin. Ehkä niiden kuvien ei sitten tarvitse olla niin hyviä, itse kun ehkä vähän sorrun siihen, että ei tää oo hyvä kuva ja sitten jää laittamatta.

Ostin varmaan koko tax-freen tyhjäksi kun lähin. Hauska juttu oli sitten se, että vain yksi käsimatkatavara lennolle. Se oli vähän myöhäistä siinä juuri ennen koneeseen astumista kuuluttaa moista. Oli kuitenkin mukana käsilaukkua, cabin bag ja tax-free kassit. Siinä oli sitten pientä aivojumppaa, miten saada kaikki yhteen. Pienellä (lue: isommalla kädellä) uudelleenjärjestelyllä kaikki sujahti yhteen. Ja hitot, kyllä takaa tuli monta jolla oli cabin bag ja käsilaukku. Yleensähän saa ottaa laukun ja käsilaukun, mutta en sitten tiedä mikä kuulutuksen idea oli, että vaan 1.

Lento meni hyvin. Taas oli tuuria, sain koko penkkirivin itselleni. Uni ei tosin tullut vielä täällä kämpilläkään vaan lähinnä vaan pyörin ympyrää. Heti aamutuimaan kämppikselle taisi iskeä pieni paniikki, sille tuli kiire tiskaamaan, kun aloin vähän kolistella ja ottamaan imuria esiin. Sitten se lähti töihin ja sanoi, että ett sitten siivoa, kun hänen pitää lauantaina siivota. Nyt on tietty koko kämppä puunattu, mitäpä muuta olisin sitten tehnyt.

Kävin vielä ruokakaupassa ja teki mieli soittaa kaveria kokkailemaan, mutta eipä ole enää ketään kelle soittaa. Vähän on ollut sellainen haikea fiilis. Kyllä kotona oli parasta. Edes viimeisen päivän lumisade ei haitannut. Illasta pääsinkin sitten taas kiinni lempipuuhaani täällä eli työnhakuun. Vielä kuului uutisia, että sitä St. Georgea ollaan sittenkin rakentamassa Helsinkiin, joka oli kyllä viikon paras juttu. Täällä jo kovasti odotellaan, että haku aukeaisi.