maanantai 28. maaliskuuta 2016

PARCEL

Heipsan! Viikon paras uutinen oli ehdottomasti kotoa lähetetyn paketin päätyminen oikeaan osoitteeseen. Puhelimeen oli jäänyt yksi vastaamaton puhelu työpäivän aikana ja arvasin heti mistä oli kyse. Tunnin verran juoksin ympäri hotellia, mihin jakaja oli sen jättänyt ja viimein löysin oman pakettini. Posti toimii. Fazerin suklaa on jo melkein kadonnut, namskis namskin. Pari päivää sitten olin ihan suru puserossa, kun söin viimeisen ässä mixin ja keitin viimeisen Superpuuro hiutaleen. Puuro oli erittäin hyvää. Olen tehnyt koko kuukauden aamuvuoroja ja keittänyt joka aamu puuroa. Paljon parempi aamupala kuin työpaikan kumikanamunat. Olen suht vakuuttunut, että ne on keitetty viikko ennen tarjoamista. Elovena puurohiutaleita on vielä jonkin verran jäljellä, jatketaan niillä tästä eteenpäin.

Nyt kun keittiö on "siivottu" on kiva tulla kotiin. Lainausmerkit syystä, että 60% on silti vielä pelkkää rojua, loppuun kuluneita paistinpannuja jne. Kyllä tekisi niin mieli siivota oikein kunnolla, mutta eipähän enää ainakaan tarvitse katsella hiustenkuivaajaa ja suoristusrautaa keskellä keittiötasoja, vielä kun ne pehmolelut lähtisi. Joulukuusikin pääsi pakettiin. En muista mainitsinko tästä jo viimeksi, mutta niin se vain paketoitiin pahvilaatikkoon. Ilmeisesti kävin tarpeeksi monta kertaa kuusen juurella kilkuttamassa kelloja. Joitakin myönnytyksiä on ollut pakko tehdä. Esim. jouluvalot aion nyt jättää rauhaan. Niitäkin olen käynyt heiluttelemassa pari kertaa jos ne vaikka vahingossa irtoiaisi. Pirun tiukkaa teippiä.

Kiveäkin kovempaan sänkyyn olen jo tottunut. Se sujui aika nopeasti ja kivuttomasti. Kai sitä on päivän jälkeen niin väsynyt, että nukkuu vaikka seisten. Tänään oli tunnin koulutus ja kyllä ne silmäluomet taisi vähän lurpahtaa. En sentään tuhissut, mutta pienet päiväunet otin takarivissä. Tällä kertaa ei oikein ole kuvia näyttää. Perjantai taitaa olla vapaa. Viimein kun kaikki alkaa olla hankittu kämppään voi taas alkaa keskittyä muihin puuhasteluihin eli  kuvailuun. Peitto pitää tosin vielä ostaa. Perjantaina voisi olla Ikea päivä.

perjantai 18. maaliskuuta 2016

ADJUSTING



Hellurei! Kaupunki alkaa pikkuhiljaa toipua vesisateesta. Vieläkin tosin joitakin alueita on veden peittäminä, mutta ne ovat lähinnä maata, jossa kukaan ei kävele. Pari kuvaa ehdin ottaa viime viikolla kun bussi kahlasi melkein ikkunoita myöten vedessä. Tätä kaupunkia ei todellakaa ole rakennettu vesisateelle. Isot tankkiautot joutuivat imemään vettä kaduilta, kun viemäreitä ei ole. Oikeastaan vesisade oli tietenkin mukavaa vaihtelua, mutta en järin arvostanut kahden tunnin kotimatkaa.

Töissä on kaikki hyvin. Peitevoide, jonka ostin apteekista ennen lähtöä on todella todella hyvä. Lisään yhden kerroksen joka aamu ja tatuointi on peitetty. Lisäksi voide on veden kestävä, joten se ei lähde suihkussakaan pois. Nilkan ympäri kierrän kerroksen sideharsoa, kun en viitsi sitä sotkea, muuten omat farkut on vähän tatinassa. Ainoa pieni miinus itselle tulee, että otin liian tumman värin. Kokeilin aluksi light versiota, joka oli aivan liian vaalea. Apteekissa tietenkin kokeilin mediumia vaalean päälle, joten tästä sekoituksesta tuli täydellinen väri. En sitten tajunnut, että se medium näyttää juuri oikealta, koska alla oli kerros kaikken vaaleinta väriä. Joten pieni pyyntö lähtisi kotiin päin. Täällä oltaisi yhtä Vichy tuotetta vailla. Ei se väriero sukkahousujen läpi niinkään näy, mutta kotiin lähtiessä jalassa on hyvin epämääräinen tumma läiskä, joka ei lähde edes pesemällä pois. Ilmeisesti pakettipalvelu toimii täällä hyvin. Toistaiseksi en ole kuullut tarinoita kadonneista paketeista, kunhan käyttää DHL tai Aramexia tai muuta vastaavaa palvelua.

Muutto on viimein saatu päätökseen, joitakin yksittäisiä tavaroita on vielä vanhassa kämpässä. Se on iso helpotus, kun voi tulla kotiin, eikä tarvitse alkaa järjestellä tavaroita. Jotain muutakin on saatu aikaiseksi. Päätin vihdoin alkaa pitää kirjaa kulutuskirjaa. Jokainen ostos merkataan ylös. Näin pienellä palkalla on kai pakko seurata menoja, joten saa vähän suuntaa, miten paljon kuluttaa. Ainakin taksikulut on puoliintunut. Tietenkin pari kertaa on muuton takia joutunut ajelemaan, mutta uskon että seuraavassa kuussa huomaa jo selkeän eron.

torstai 10. maaliskuuta 2016

FIRST WEEK

Vihdoin, hetki istua alas, avata tietokone ja hengittää. Oli hyvin erilaista tällä kertaa tulla Dubaihin. Viime kerralla saavuin ilman mitään odotuksia, joten ei se maailma kaatunut vaikka kaikki olikin vähän vinksallaan. Tällä kertaa vuorossa oli aivan täysi romahdus. Jotenkin aavistin, ettei kukaan tulisi olemaan kentällä vastassa, kahden tunnin odotuksen jälkeen vihdoin joku saapui. Siinä vaiheessa uni painoi jo silmää, sitten piti vielä odottaa tunti, koska lisää ihmisiä saapui. Viimein aamulla kun päästiin asunto-alueelle, ulkokuoren perusteella heräsi toivo. Tämä on juuri sellainen kuin kuvittelin ja vielä parempi. Puistoja, kävelyteitä, ulkopuolella täysin vihreää, yksi hienoimmista rakennuksista, marmorilattiat. Olin niin täpinöissäni, että saan nähdä huoneen. Siihen se ilo sitten jäi.

Saavuin sellaiseen sikolättiin, että oksat pois. Tilaa oli vaikka muille jakaa, mutta joka puolella oli tavaraa ja roskapussia, paperipussia, papereita, tiskejä. Kaksoissänky oli vaihtunut 80cm leveään sänkyyn, kivikovaan sellaiseen. En elämässäni ole kokeillut niin kovaa patjaa. Ihan kuin lattian päälle olisi laitettu lakana. Piti oikein katsoa, että oliko siellä patja. En nyt tiedä kutsuisinko moista härpäkettä patjaksi, mutta ilmeisesti se ajaa patjan asemaa. Piti vielä varmuuden vuoksi kokeilla kämppiksen sänkyä. Jep, sama laulu. Huoneemme keskipiste on täydessä tällingissä oleva joulukuusi. Sanat eivät riitä kuvaamaan, miten paljon haluaisin heittää kuusen parvekkeelta alas. Yritin hienovaraisesti tiedustella, olisiko kuusi menossa pakettiin lähiaikoina, mutta se on kuulemma ollut siinä jo kaksi vuotta, että päätin luovuttaa.

Oli vain kertakaikkiaan pakko purkaa tavarat heti saapumisen jälkeen, muuten olisin ottanut seuraavan lennon takaisin Suomeen. Jatkoin tutkimusmatkaani keittiöön, Voitte varmaan kuvitella jääkaapin sisällön ja kaikista pahinta on, että aluksi luulin, että 4 tyttöä jakaa saman kaapin, siksi se on niin täynnä. Noh, tämän viikon aikana on selvinnyt, että kyseessä on vain yhden tytön tavarat. Saman joka valitettavasti jakaa vessan kanssani. Itsellänihän noita kauneustavaroita on jonkun verran. Nyt voin kertoa, että oma kokoelmani kalpenee kämppikseeni verrattuna. Hänen kokoelmansa tosin koostuu pääosin tyhjistä purkeista, joita en vain uskalla heittää roskikseen. Luojan kiitos kämppikseni ei meikkaa. Muuten en tiedä, minkälaisessa tavarahelvetissä eläisimme. Ihmiselle, joka rakastaa järjestystä, elämä tässä kämpässä on yhtä tuskaa. Minulla on myös paljon tavaraa 5 matkalaukullista, mutta kaikki se on noin 8 neliömetrin sisällä armeijamaisessa järjestyksessä. Looginen valinta olisi siis pyytää huonevaihtoa. Asiasta tekee monimutkaisen kaksi faktaa. Tämä on koko kerrostalon ainoa asunto wifi-yhteydellä ja pesukoneella. Tässä on kaksi asiaa, jotka tekee elämisestä mukavaa. Ei tarvitse lähteä yhdeksännestä kerroksesta ensimmäiseen vain käyttääkseen nettiä, eikä tarvitse käyttää pesutupaa. Että se on vain opeteltava katselemaan rojua ja roskaa. Valitettavasti kämppikseni ei ole lähdössä yhtään mihinkään, eli se on vaan parempi tehdä tuttavuutta joulukuusen kanssa. Mulla ja kämppiksellä ei oikein synkkaa, jos nyt rehellisiä ollaan, mutta suurimman osan ajasta hän viettää poikaystävänsä kanssa, joten olen yksin täällä rojukamarissa, joksi tätä kutsun. Pidän huoneen keittiöstä. Kaiken sen lian alta paljastui erittäin hieno ja tilava keittiö. Valitettavasti aika ei ole oikein riittänyt perusteellisen puhdistukseen ja luulen, ettei sitä arvostettaisi täällä, joten pieni pintasiivous sai kelvata.

Töissä päähän on kaadettu aika kasa infoa. Välillä vähän väsyttää ja on vähän luuseri olo, kun ei vaan tiedä, missä on esim. lähin vessa, mutta työrintamalla ei ole valittamisen sijaa. Kaikki on sujunut hyvin.

Sellaista täällä. Huomenna on vapaapäivä. Aikomuksena levätä ja järjestellä tavaroita. Eilen satoi kaatamalla koko päivän. Monet kaupungissa pitkään asuneet sanoivat, että viimeiseen kymmeneen vuoteen ei ole nähty vastaavaa. Tänään kesti kaksi tuntia tulla kotiin, koska kaupungissa ei ole viemäreitä, joten kaikki vesi jäi kadulle. Autoja meni rikki, kun ne ajoivat lätäköissä, joissa vesi oli ikkunaan asti. Meilläkin oli vesi poikki, mutta eipä se paljon enää haitannut, kun koko viikkoon ei ole tullut lämmintä vettä. Vesikatkos oli vain kaiken huipentuma. Tässä linkki, jos haluatte kurkata, minkälainen ilma oli eilen.

https://www.youtube.com/watch?v=V1HBNXoQZLM