tiistai 2. helmikuuta 2016

BACK IN BARCELONA

Hupsista, niinhän se tammikuu vain hujahti ohi.

Jotenkin tuntui ylivoimaiselta avata blogia ja aina se keikkui mielessä. Mutta sitten kun saa sivun auki päivittäminen sujuu kuin tanssi. Kai se on vaan se aloittaminen. Ja kun joutuu miettimään sainko tänään mitään aikaiseksi. Noh, kyllä aika paljon on saatu aikaiseksi sitten joulukuun. Päällimmäisenä nyt tietenkin työpaikan vaihtaminen. Sitä ennen oli kuitenkin hyvä aika ottaa vähän aikalisää ja olla tekemättä paljon mitään Barcelonassa. Aika huono olen olemaan tekemättä mitään, joten jo toissapäivänä ihan vain huvin ja urheilun vuoksi hain paria työpaikkaa. Kutsu haastatteluun tuli eilen aamuna ja iltapäivällä sitä jo oltiin googlemapsin kanssa etsimässä oikeaa osoitetta. Varsinaisesti työ ei niinkään ollut sitä mitä etsin, mutta haastattelukokemukset ei ikinä mene hukkaan.

Siinähän sitä sitten oltiin, elämäni ensimmäinen ryhmähaastattelu. Ehdottomasti äärimmäisen epämukava kokemus. Haastattelun jälkeen mentiin Sangrialle, ja voitte arvata miltä tuntuu kun juo puoli litraa Sangriaa yli vuoden Dubai oleskelun jälkeen. Onneksi kotimatka oli suoraa tietä 20min kävellen ja yksi oikealle. Kaikista ihmeellisintä oli saada lasku Sangria lasista, 2,5€. Dubaissa voi ottaa pilkun tuosta välistä pois ja heittää pari nollaa perään ja päästään Dubain hintoihin. (No ei nyt ihan, mutta 25€ oon joskus nähnyt Sangria lasin maksavan.)

Tänään tein sitten pienen kaupunkikierroksen. Tähtäimessä oli Geox, italialainen kenkämerkki, jonka hinnat Dubaissa on ihan taivaissa. Yhdet työkengät löytyy, mutta rehellisesti ei tekisi pahaa olla toiset, 10 tunnin päivät seistessä välillä kaipaa vaihtelua. Kaiken googlettelun ja tutkimusten jälkeen Geox oli se merkki, jonka halusin. Totta kai merkin kauppa löytyi myös Dubaista ja kävin sovittamassa kenkiä. Ne oli kuin tehny mun jalalle. Paksu korko, hengittävä materiaali ja täydellistä nahkaa. Hinta nyt sattui sitten olemaan ihan liikaa. Mutta mutta niin kuin arvasin, täällä hinnat ovat puolet Dubain hinnoista ja iskin heti alennushyllyyn. Siellähän se sama pari, mitä sovitin oli euroopan hinnoissa ja -30% alennuksella. En tosiaan luokittele itseäni alennushaukaksi, mutta nyt kyllä onnittelin itseäni. Kassalla oli tilanne sitten ihan toinen. Myyjä ilmoitti tylysti, että tämä on klassikkomalli, ei tästä mitään alennusta tule, sori. Ei mitään sori, jos jotain tämän vuoden aikana olen oppinut on, että miten muutamalla sanalla ja eleellä saa alennusta. Tyytyväisenä lähdin sitten kassi kourassa ulos kaupasta - alennuksen kanssa.

Viimein on myös kamera päässyt näkemään päivänvaloa. Nyt ei ainakaan voi sanoa, ettei ole aikaa, joten saatan eksyä tänne blogin puolelle huomattavasti useammin. Tässä vielä nämä uutukaiset lähikuvassa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti