tiistai 16. helmikuuta 2016

ANDORRA - VALLNORD




Tunnelmia Andorrasta. Täällä oli pitkä viikonloppu, perjantai oli pyhäpäivä. Pakattiin perjantai iltapäivällä ja lähdettiin bussilla ajelemaan kohti Andorraa noin kahdeksan aikaa illalla. Matka on noin 4 tuntia. Ajettiin illalla vältääksemme ruuhkan. Barcelonasta on suht lyhyt matka Andorraan, joten aamulla tiet olisivat olleet tukossa. Olimme varanneet kaiken etukäteen matkatoimiston kautta. Itsehän en mikään suuri lasketteluguru ole, mutta 166€ johon kuului bussimatkat, hotelliyöt pe-su, aamupala, illallinen ja välinevuokra oli kyllä edullinen. Hotellista tai ruuista ei mitään valittamista, kaikki oli viimeisen päälle järjestetty. Ja sitten itse tärkeimpään eli lasketteluun..oma kokemus on lähinnä ollut seuraava: Kokonniemi, -20 astetta, sormet ja varpaat umpijäässä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla. Ennen matkaa sain onneksi Aleksandran vanhat hanskat lainaan, ainoastaan lasit kävin ostamassa alennuksesta, koska ilman laseja ei kuulemma näe mitään. Muuten tunsin olevani hyvin varustautunut matkaan. Koko viikonlopun tavarat mahtuivat reppuun, mistä olin vähän ihmeissäni.

Lauantai aamuna pukiessa luoja kiitos ymmärsin, että jos ulkona on 10 astetta lämmintä rinteessä ei voi olla -20. Villapaita jäi kotiin ja kevyt neule alle. Viikonlopun paras päätös. Olisin sulanut villapaidassa. Mikä auringonpaiste ja ihanan lämmin tuuli huipulla olikaan. Rinteiden alkutasanteelle oli pitkä matka hissillä ylös. Olimme vähintään 2000 metriä maan tai merenpinnan yläpuolella. Ja siitä pääsi vielä vaikka miten monella hissillä ylöspäin. Pysähdyimme hetkeksi pienelle after ski -tuokiolle rinteiden lomassa. Luulin näkeväni harhoja kun cokis maksoi 3€ ja hampurilainen 6,5€. Paikka ei todellakaan ollut hinnoilla pilattu. Minusta hiihtokeskus oli valtava, mutta toinen lähellä oleva Granvalida on kuulemma vielä suurempi. Tämä oli kyllä ihan riittävän iso. Ei edes menty korkeimpaan mahdolliseen paikkaan. Tosin taidotkaan ei ihan riitä vielä muuhun kuin hiihtohississä istumiseen ylöspäin. Laskettelin kuin Vilma Varovainen lähinnä vihreitä tai sinistä vaikeusluokkaa olevia mäkiä. Yksityistunti maksoi 40€, mutta tuli niin iso puhelinlasku viime kuulta kaikesta soittamisesta Mehiläiseen, että oli pakko jättää tunti väliin ja mennä niillä taidoilla mitä oli. Kerran muksahdin lumikasaan, mutta kaikki raajat kasassa tultiin alas. Jalat oli aika mustelmilla päivän päätteeksi, varusteet ei varsinaisesti sisältäneet pehmuksia. Aleksandra ei ollut yhtä onnekas vaan kaatui, kun oli nousemassa pystyyn tasaisella maalla. Ranne taipui jokseenkin outoon asentoon, joten sunnuntaina ei laskettu enää vaan käytiin kiertämässä keskustaa. Hyvä niin sillä varusteista saadut mustelmat ilmoittivat olostaan sunnuntai aamuna. Vielä on jäljellä vähän lihaskipuja, oudokseltaan kun lähti laskemaan, mutta muuten ollaan yhtenä kappaleena molemmat. Ranne voi hyvin, taisi olla vain pieni venähdys.

Olen tyytyväinen, että mentiin. Auringonpaiste teki hyvää. Taidot on vähän niin ja näin, ylöspäin on mukava mennä hissillä ja katsella maisemia. Alastulo jännittää vielä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti