keskiviikko 25. marraskuuta 2015

FERRARI WORLD





Myönnettäköön, että vähän jännitti, kun odotettiin vuoroa Formula Rossan kyytiin, maailman nopeimpaan vuoristorataan. Yksi turvavyö lantion yli ja kaide siihen päälle ei herättänyt liikaa luottamusta, mutta ei nyt varsinaisesti ollut mahdollisuuksia valita, minkälaisen istuimen ja turvavälineet haluaa. Olin niin sumussa koko matkan ajan, että en edes tajunnut kun vaunu lähti ylöspäin. Vatsassa ei tosin tuntunut yhtään inhottavalta missään vaiheessa ja matkan lopussa oli vähän hölmistynyt olo. Ei se ollut ihan niin hurja kuin kuvittelin. Nopea, mutta ei niin, että puolet sisuskaluista olisi jäänyt matkan varrelle. Vuoristorata-ajelun jälkeen käytiin vielä toisessa laitteessa ja tietty syömässä. Päivä meni ihan hullun nopeasti. Seuraava vapaa taitaa olla sunnuntai, ei millään jaksaisi odottaa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

ABU DHABI MOSQUE





Ihan paras vapaapäivä oli. Sai vähän nollata aivoja. Otettiin aamubussi Abu Dhabiin tarkoituksena vierailla moskeijassa ja Ferrari Worldissa. Moskeija on yksi maailman suurimpia ja olihan se aika näyttävä. Sisällä vallitsee tiukka pukeutumiskoodi, joten kuten muutkin päädyttiin hakemaan lainaburkat päälle. Ehdottomasti toisenkin vierailun arvoinen paikka. Mentiin aika kiireesti läpi. Molempia jännitti jo seuraava vierailukohde Ferrari Wordin maailman nopein vuoristorata, joten moskeijavierailu jäi vähän lyhyeksi. Yli vuoden jälkeen pääsin viimein Dubain ulkopuolelle ja kyllä sitä vähän harmitti, miksi en aiemmin lähtenyt. Vähän kaiholla katselin Abu Dhabin vihreyttä. Kaupunki teki niin upean vaikutuksen, että mielellään muuttaisin sinne. Ihmismassat ja betoniviidakot, mitkä Dubaissa ovat arkipäivää olivat tipotiessään Abu Dhabissa. Minusta kaupungissa vallitsi tietty rauhallisuus ja vihreys, jota on jo tullut ikävä. Palataan seuraavaksi Ferrari maailmaan. Oli kyllä sellainen tuulitukka, kun astuin ulos vuoristoradasta.

lauantai 14. marraskuuta 2015

BACK AGAIN

Sellanen tauko sitten. Venähti vähän tarkoitettua pidemmäksi. Elossa ollaan, vaikka välillä tuntuu, että juuri ja juuri. Viime aikoina työ on mennyt ihan hulluuden puolelle. Ei voi enää edes haaveilla 9h työpäivästä. Oon kyllä suoraan sanoen ihan loppu. Sisäiset patterit tarvitsisivat viikon latausta, että päästäisi edes 50%. Tiedän, että siellä ruudun toisella puolella ollaan kiinnostuneista työkuvioista. Ei mennyt ihan kuin elokuvissa. Hienosti oli jalka oven välissä kahteen paikkaan, jota jännitin loppumetreille asti. Maanantai olikin sitten pettymyksien päivä, kun molemmat ovet sulkeutuivat samaan aikaan. Kyllähän se tappio kirvelee, mutta ei kai tässä muu auta kuin uutta hakemusta kehiin. Kyllä se onni vielä joskus potkaisee.

Viimeiset kaksi/kolme viikkoa ovat olleet kyllä heittämällä elämäni kiireisimmät, stressaavimmat ja työntäyteisimmät viikot. Maanantaita odotan kuin kuuta nousevaa. Vapaapäivät ovat kyllä ihan parasta parsaa. Ehkä jopa viimein pääsen Abu Dhabiin hurauttamaan vuoristorataan ja tutustumaan yhteen maailman isoimmista moskeijoista. Jännää. Yritän nyt vähän tsempata täällä blogin puolella, vaikka välillä vähän väsyttää on silti mukavaa tulla kirjoittelemaan kuulumisia.