keskiviikko 9. syyskuuta 2015

DOLPHIN BAY

Eikö kuva kerrokkin enemmän kuin tuhat sanaa. Tässä ainakin. Aivan huikea kokemus. Varattiin elokuun lopulla paikat Delfiini seikkailuun. Paikkana toimi Atlantis hotellin Dolphin Bay. Ensin pidettiin lyhyt johdanto delfiineihin, jonka jälkeen laitettiin märkäpuvut päälle ja pulahdettiin samaan altaaseen delfiininien kanssa. Meidän ryhmässä oli 4 henkilöä, joten jokaiselle riitti aikaa ensin halaukseen, sitten pusuun, tanssiin, pyörähdykseen ja lopuksi vatsauintiin. Ensimmäisen kerran kun delfiini ui lähelle vähän jännitti koskea. Pinta oli hyvin liukas, mutta hyvin pehmeä. Jotenkin myös delfiinin koko yllätti, ainakin tämä kyseinen herra oli hyvin iso kooltaa. Ikää kaverilla oli 15 vuotta ja monta delfiinivuotta vielä jäljellä. Aika meni kuin siivillä. Ohjelman lopuksi nähtiin vielä huimia hyppyjä monen metrin korkeuteen. Voisin silittää näitä vaikka joka päivä. Harmi, että kuvat olivat ihan mielettömän kalliita, joten piti tiivistää yhteen, mutta tämä kuva on sitäkin arvokkaampi.

Nyt yritän päästä sängystä ylös ja suihkuun. Yövuoroviikko alkaa taas. Yritän kirjoitella vähän lisää lomasta ja suunnitelmista piakkoin. Mutta kerrottakoon, että siellä kotikulmilla ollaan valmiina. Loma alkaa 15.10. ja ajattelin suunnata kotiin. Suunnitelmat on vähän muuttuneet, sillä huhu kertoo, että kolmen kuukauden irtisanomisaikaa ollaan muuttamassa yhteen kuukauteen, joka helpottaa jatkon suunnittelua huomattavasti. Mitään päätöstä en ole vielä tehnyt, että mitä seuraavaksi, tässä on vielä hyvin aikaa miettiä, mutta kivi on vierähtämässä sydämeltä jos kyseinen huhu pitää paikkaansa.

maanantai 7. syyskuuta 2015

ALIVE IN THE NIGHT

Juuri tältä on tuntunut viime päivät. Paitsi että yövuoroviikko on jälleen alkamassa. Meitä on kertakaikkiaan niin vähän töissä, että joka kolmas viikko on yövuoroja. Miltä yövuorot sitten tuntuu? Ensimmäinen yö menee aina kuin hujauksessa, väsymystä ei ehdi edes tuntea. Toinen yö on yksi tuskien taival. Aamu seitsemältä aika on pysähtynyt ja vielä pitäisi tunnin verran jaksaa. Pahinta on kun aamu kahdeksalta vielä on töitä jäljellä ja yö senkun pitenee taas tunnilla. Kun aamu kymmeneltä  viimein saapuu kotiin nukkumaan tuntee kyllä antaneensa kaiken. Toisen yön jälkeen kello soi iltapäivä viideltä. Ei harmainta aavistusta onko nyt yö vai päivä vai nukkuiko sitä pommiin. Kolmas yö jatkuu samaan tahtiin. Kävelevä zombi syö, käy suihkussa ja suuntaa tiensä kohti töitä. Neljäs yö koittaa. Elämä tuntuu voittavan ja unirytmi on tasaantunut. Aamu kymmeneltä nukkumaan, viideltä iltapäivällä ylös. Viides ja kuudes yö menee hujauksessa. Sitten koittaa vapaapäivä ja maailman isoin taistelu vaihtaa unirytmi takaisin. Ensimmäiset päivät vähän unettaa, mutta parin päivän jälkeen jälleen maailma kirkastuu pariksi viikoksi jonka jälkeen yövuoroviikko on jälleen alkamassa. 

Vielä on kuitenkin pari päivää jäljellä elämää päiväsaikaan ja suunnitelmat sitäkin paremmat. Delfiiniuinti -40% alennuksessa!! Mulla ja kämppiksellä ei nokka kauaa tuhissut kun tarjous kilahti sähköpostiin. Keskiviikkoa odotellessa!!!