sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

HELLOUU

Täällä ollaan, elossa vielä..

Viimeiseen kuukauteen en olekkaan tehnyt mitään muuta kuin kulkenut väliä työ-koti-työ. Se on jotenkin imenyt kaikki mehut. Tiedän, että pitäisi tehdä jotain muutakin niin mielikin vähän virkistyisi. Ajattelinkin ensiviikolla sitten repäistä ja varata Conrad -hotellin vapaapäiväksi henkilökuntahintaan. Allaspäivä, poreallas, spa, uima-allas ja ruokaa, joka maistuu jollekkin muulle kuin pastalle. Lopetin muuten tässä joku aika sitten pastan syönnin. Ei vaan kerta kaikkiaan enää pysty. Vaihtoehtona tälle on salaatinlehtiä, tomaattia ja kurkkua. Ensimmäisen viikon elin niin kovassa nälässä, mutta jossain vaiheessa se sitten helpotti ja nyt riittää aamupala ja tuo yksi kurkku/tomaatti/salaattiannos per päivä. Noin kerran viikossa tarjolla on jonkun sortin lihaa, jolla täytän lautasen kun sellainen ateria suodaan ja tietenkin vapaapäivänä syön ulkona. En tiedä johtuuko kaikki väsymys siitä, että ruokailu on jotenkin niin vaikeaa ettei oikein saa energiaa mistää vai työvuoroista, jotka hyppää illasta aamuun ja yöhön vuoroperää.

Tulevaisuuskin on mietityttänyt viime aikoina. Mitäs sitten tämän vuoden jälkeen. Viihdyn todella hyvin töissä ja asiat on on ihan mallillaan täällä, mutta tässä asemassa olen kerta kaikkiaan jumissa. Miksi ihmeessä kuluttaisin toisen vuoden samassa asemassa. Olen oppinut tämän vuoden aikana ihan mielettömästi ja silti supervisoreillani on vielä paljon opetettavaa minulle, mutta jossain sisimmässä sitä kaipaa uusia haasteita. Mitä ne sitten on, siitä ei ole mitään hajua. Onhan tässä toki aikaa selvittää, enkä aio irtisanoutua ennen kuin tiedän, mitä tai mihin suuntaan seuraavaksi haluan mennä.

Menipä mietinnäksi. Mutta mietin silti välillä myös hyvin pinnallisia asioita. Kävin yhdessä lempikaupassani Sephorassa. Voisin hypistellä kaikkea mitä siellä on vaikka kuinka monta tuntia. Koska loma on silti vielä edessä ja olen maailman tiukimmalla säästökuurilla mukaan lähti vain se välttämätön. Uusi ripsiväri Benefitiltä. Heti piti päästä testailemaan. Minä ja kämppikseni ollaan kyllä varsinaisia meikkihifistelijöitä. Kaikki uusi kiinnostaa ja tekisi niiiiiin mieli testailla. Mutta mutta..olen niin ylpeä itsestäni. Säästin tässä kuussa tasan puolet palkasta. Se kyllä tosin tarkoitti nimenomaan työ-koti-työ-nuku-toista tahtia koko kuun. Seuraava kuu tuskin tulee olemaan yhtä säästeliäs nimittäin synttäreitä olisi kiva päästä juhlistamaan jossain muualla kuin neljän seinän sisällä keskellä aavikkoa.

Poden hyvin huonoa omaatuntoa kun ei oikein ole löynyt energiaa kirjoittaa, mutta ehkä se tästä piristyy. Tässä kuussa kun en oikein tehnyt mitään. Ensi kuussa on jo niin monta suunnitelmaa, etten malta odottaa.

Hyvät yöt kaikille. <3

perjantai 10. heinäkuuta 2015

ATLANTIS

Hellurei!

Ramadan on kohta ohi ja 9 tunnin päivät häämöttää jälleen. Sitä ennen pitää ottaa ilo irti lyhyistä päivistä. Käytiin Atlantis hotellissa tässä menneellä viikolla tutustumassa heidän ruokamaailmaa. Ilta alkoi Iftar illallisella ja jatkui kansainvälisellä buffetilla. Auringon laskiessa kaikki Ramadania viettävät saavat syödä viimein illallista. Tämä kyseinen illallinen, jonka tarjoilu täällä alkaa klo 19:15 sisältää vaikutteita arabikeittiöstä. Atlantiksessa tosin oli tarjolla Iftarin aikaa jo hyvin kansainvälistä ruokaa. Kaikkea, mitä saattoi kuvitella. Jo ensimmäisen kierroksen kohdalla tuntui, että vatsa paisui kolme kokoa. Niin siinä käy, kun saa syödä niin paljon kuin napa vetää -ja vähän enemmän.

Atlantis on yksi Dubai mielenkiintoisempia hotelleja. Siitä joko tykätään tai ei. Henkilökohtaisesti voin yhtyä mielipiteeseen, jonka mukaan kyseinen hotelli on kuin sirkus. Sieltä löytyy kaikkea: vesipuisto, akvaario, delfinaario, ravintolaa kaikkeen makuun, ostoskatu ja tietenkin yli tuhat hotellihuonetta, 1500 mikäli oikein muistan. Kävimme kokeilemassa heidän all day dining-ravintolaa Kaleidoscopea, joka tosiaan oli vain yksi monista ravintoloista. Rakennus itsessään on valtava ja massiivinen. Ei todellakaan jää keneltäkään Palm Jumeirahiin suuntavalta näkemättä. Varsinainen turistinähtävyys jo itsessään. Ajamme joka päivä hotellin ohi ja yhtenäkään kertana hotellin edusta ei ole ollut tyhjillään turisteista. Joka ikinen hetki hotelli ikuistetaan johonkin kameraan.

Itsekkin nappasin pari kuvaa ennen kuin jatkoimme matkaa sisälle.

Sisällä hotellia meitä odotti valtava aula. Vastaanottoon oli vedetty köydet jonutusta varten. Suht mielenkiintoinen ratkaisu, mutta ehkä tarpeellinen, koska ihmisiä riitti. Vaikka Ramadanin aikaan koko Dubai on hiljainen, tässä hotellissa tuskin koskaan on hiljaista. Selvitimme tiemme (jonon kautta tietenkin) syömään. Ruoka oli hyvää, ei valittamista. Kaikkea kaikille.

Pois lähtiessä pidin silmällä jos sattumalta vastaan olisi tullut pankkiautomaatti, tulihan se. Jos jotakuta ei huvita nostaa seteitä voi vaihtoehtoisesti nostaa myös kultaharkkoja. Itselle tosin riitti ihan normi paperiseteli, mutta pidetään tämäkin vaihtoehto mielessä.

Nyt on aika mennä iltapesulle ja nukkumaan. Fiksuinta olisi valvoa tänään niin pitkälle kuin mahdollista. Huomenna alkaa nimittäin pieni yövuoroputki. Saattaa kuitenkin olla, että uni vie voiton tänä iltana ja huomenna sitten sattuu valvoa koko yö.


perjantai 3. heinäkuuta 2015

BARCELONA

Helou!

Takaisin täällä aavikon keskellä. Oli hieman outoa mennä takaisin töihin. Loma ohi ja paluu arkeen. Onneksi se oli kevyt paluu, nimittäin Ramadanin aikana muslimien työpäivä on 6h ja ei muslimien 7h, ainakin teoriassa siis.

Nyt on kuitenkin hyvä hetki palata hetkeksi Barcelonaan, yhteen Espanjan parhaimmista kaupungeista. Kaupunki on kuin tehty kameralle. Pieniä kapeita kujia ja tapasravintoloita. Miksi en asu tässä kaupungissa.. Onhan Dubaissakin kuvattavaa, mutta kyllä Barcelona on Barcelona. Tehtiin myös pieni päiväretki Costa Bravaan, Tossa del Mariin. Vesi oli kristallin kirkasta, vähän viileää Dubaihin verrattuna, mutta kykeni silti uimaan.









Nyt on taas uutta intoa päivitellä, kun kone ei sammahda kesken kolmannen kuvan tai aiemmin. Miten luksusta. Oltiin aikamoisia turisteja kamerat kourassa ja lenkkarit jalassa, reppu selässä talsittiin pitkin Tossa del Maria. Loma oli ihan liian lyhyt, meni ohi kuin hujauksessa, mutta niinhän se aina tahtoo mennä.