keskiviikko 25. helmikuuta 2015

SPIDERWOMAN

Heippa!

Seinäkiipeily -tehty

Lähdettiin töiden jälkeen valloittamaan World Trade Centerin läheisyydessä sijaitsevaa kiipeilyseinää. Tajuttiin vasta töistä lähtiessä, että ilma oli jo vähän viilentynyt ja itseasiassa oli ehkä himppasen kylmä ja tuulinen ilma. Eipä siinä mitään, mutta seinä sijaitsi tosiaan ulkona. Käveltiin vähän epäilevinä seutua läpi, eikä seinää meinannut millään löytyä. Tuhannen kysymyksen jälkeen päädyttiin viimein oikeaan paikkaan. Vaihdettiin vaatteet ja lähdettiin kokeilemaan.



Kaikki ajatukset siitä, että olisi kylmä kaikkosivat heti ensimmäisen kiipeilyurakan jälkeen. Paikka oli hyvin pilvenpiirtäjien suojassa. Kädet olivat tietenkin aivan hapoilla ensimmäisen kiipeilyn jälkeen. Seinän korkeus oli 15m. Huipulle kiipeämisen teki hankalaksi pieni notko seinässä, jossa seinä kallistuu.
Tähän jäin toisella kerralla jumiin, eikä auttanut muu kuin tulla alas. Kiipeily oli yllättävän rankkaa. Alas tullessa tuntui kuin olisi juuri juossut 10km. 

Kolmas kerta oli onnistunut ja pääsin rämpimään kallistuksen yli. Voittajafiilis!

Nyt on kiipeilystä toivuttu. Tänään on ensimmäinen yövuoro, jaiks. Ensimmäisen virheen tein eilen illalla, kun menin nukkumaan aivan liian aikaisin, että tänään aamulla heräsin kahdeksalta. Ei näin. Kolme yövuoroa putkeen, näiden jälkeen vapaapäivä menee sitten nukkuessa ja paluu takaisin päivävuoroon odottaa.

lauantai 21. helmikuuta 2015

SAND STORM

Moips!

Ei ollu välttis ihan mahtavin idea ikinä jättää ikkuna auki päiväksi, jolloin hiekkamyrsky saapuu kaupunkiin..Vaikka lämpötila ei juurikaan vaihtele niin silti voisi alkaa seurata sääkarttaa, ettei vastaisuudessa tarvitse 10 tunnin työpäivän jälkeen siivota kämppää lattiasta kattoon. Onneksi tänään on vapaapäivä, mutta päivän aktiviteetti taitaa olla ostoskeskus ja pari tavaraa sieltä.

iPod on kokenut mystisen katoamisen ja pari kertaa olen kääntänyt huoneen yli ja ympäri tuloksetta. Tällä palkalla ei varsinaisesti viitsi hukata yhtään mitään. Varsinkin kun mietinnän ja pohdinnan ja mietinnän ja pohdinnan jälkeen viimein hain oman kappaleeni tästä kamerasta

Go pro Silver 4. Kamerasta puutuu vielä keppi, mutta muuten se on käyttövalmis. Ai että, en malta odottaa, että pääsen kuvailemaan tällä. Toivottavasti seuraavana vapaapäivänä joku muukin on vapaalla niin päästää kokeilemaan. Ensimmäiseksi vien tämän veteen. Vesi on täällä rannassa todella kirkasta ja noh, sinistä, joten kuvien pitäisi olla super hyviä. Kuvassa on muuten myös terveisiä Ikeasta. Meidän uusi ruukukasvi Rufus. Se oli ensimmäisenä tulilinjalla, kun hiekkaa alkoi sataa sisään. Se sai illalla pienen hörpyn vettä (ja ettei vain huonekaveri olisi antanut sille myös kulauksen kaljaa) lohdutukseksi päivän koettelemuksistä. Pöydällä näkyy vielä pieni pölykerros noin viiden pyyhinnän jälkeen.

Maanantaille varattiin aika seinäkiipeilylle töiden jälkeen. Kyseessä on tunnin mittainen intro seinäkiipeilyn saloihin. Siitä lisää myöhemmin.

Seurailin uutisia yöllä. Marina Torch Tower, yksi Dubain korkeimmista asutuista pilvenpiirtäjistä paloi yöllä aika näkyvästi. Onni onnettomuudessa, kaverini olivat juuri muuttaneet tornista vastapäiseen. Tänään tie vie alueen ohi, katsotaan minkälaista vahinkoa tulipalo sai aikaan.

Mutta mutta...tällaisin sääterveisin täältä. New Yorkissa tulee lunta, Lontoosa sadetta, Suomessa räntää..meillä hiekkaa





tiistai 10. helmikuuta 2015

BOUNCE

Huomenta!

Heräsin kukonlaulun aikaan eikä uni oikein osu enää silmään. Työvuoro alkaa vasta viideltä iltapäivällä, joten nyt on hyvää aikaa käydä läpi kuvia eiliseltä. Käytiin trampoliineilemassa Bounce urheilukeskuksessa, joka on Dubain suurin sisätrampoliinihalli. Paikkakin sattui olemaan suhteellisen lähellä Al Quoz alueella. Varattiin töiden jälkeen liput ja käytiin vaihtamassa vaatteet.

Innostuin jo ovella vähän kuivaharjoittelemaan. Itse keskus oli suhteellisen iso ja tilaa riitti. Kaikki kuvat näyttävät tosin aavekuville, kännykän kamera ei ihan pysynyt perässä, mutta muutama sinnepäin kuva löytyy








































Mieli teki ehdottomasti kokeilla volttia, mutta sairaalareissu kävi mielessä, joten hillitsin itseni. Tuskin pomokaan arvostaisi kauluria niskan ympärillä. Yhden hypyn alastulossa tosin oli toivomisen varaa ja tänään selässä on oikein mukava tappotunne, mutta eiköhän se katoa kun tästä lähtee liikkeelle.

Pari viikkoa meni niin, ettei oikein jaksanut tehdä muuta kuin käydä töissä ja nukkua kotona, mutta nyt on taas uutta virtaa kokeilla kaikkea.