keskiviikko 26. marraskuuta 2014

KITTY FAMILY

Heissan!

Ah vapaapäivä! Suunnitelmissa on hypätä bussiin ja rannalle, köllöttää siellä pari tuntia jonka jälkeen matka jatkuu Dubai Mallille. Tarkoitus olisi ostaa siistit kengät töihin ja lisää siivoustarvikkeita. Sanalla sanoen välillä tämä huone kuvottaa, vaikka kohta tätä on hinkattu lattiasta kattoon kolmeen kertaan. Likaa vaan tulee koko ajan sisään ja kylppäri kärsii pienestä homeongelmasta. Oikeastaan myös huonekalut on ihan hirveitä. Ne näyttää siltä, että ne on haettu kaatopaikalta. Viime viikolla selvisi, että asun pienimmässä mahdollisessa huoneessa, kun muilla on samaan aikaan keittiöt ja jääkaapit huoneissa ja vieläpä hyvin tilaa niille. Paska tuuri. Vaihtomahdollisuudet on siinä, että joku hyväksyy mut huonekaveriksi, muuten ei voi muuttaa. Ja rehellisesti jos se joku saa valita asuuko yksin vai ottaako huonekaverin...

Eniten kuitenkin ärsyttää pesutupa. Sinne kun vie pyykit niin joku on ystävällisesti keskeyttänyt pesun ja laittanut omat vaatteet tilalle. Kohta kannan joka kerta oman tuolin huoneesta ja istun odottamaan, kunnes pesu on valmis. Toinen vaihtoehto on ostaa tänne luukkuun oma pesukone, joka vie 30% huoneen pinta-alasta, mutta tällä hetkellä se ei edes haittaa. Käyn tänään myös hieman katselemassa pesukoneita. Yhdet pyykit katosivat kuin tuhka tuuleen. Ilmeisesti joku tarvitsi kipeästi lakanoita.

Onneksi aina kun savu nousee päästä voi mennä ulos tarkkailemaan, mitä kissat puuhailevat.


Kissoja täällä on suht paljon. Kaikki ovat laihoja, mutta eivät pelkää ihmisiä. Pari Oliverin sukulaistakin asuu täällä.

Nyt lähden nautimaan vapaapäivästä ja ratkaisemaan tätä pyykkiongelmaa. Puhelinongelma on muuten ratkaistu. Vein kortin leikkattavaksi ja sain iphonen käyttöön. Kortin toiminta on tietenkin vähän niin ja näin, mutta toistaiseksi se on pelittänyt hyvin, eikä ainakaan tarvitse ostaa uutta puhelinta.

perjantai 21. marraskuuta 2014

DESERT SAFARI

Heipsan!

Elämä alkaa pikku hiljaa asettua uomiin. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että kuuden päivän työviikko on ihan hanurista, mutta kyllä sen kestää. Vapaapäivä ei tosin tunnu vapaalle, koska se kuluu lähinnä pyykätessä ja siivotessa ja sitten pitää vielä ehtiä nähdä kaupunkia. Kaupunki on aivan ihana, enkä malta odottaa uutta vuotta ja raketteja.

Töissä joka päivä on vähän helpompaa. Vielä on kuitenkin suht epämukava olo, kun asiakas kysyy jotain täysin päivänselvää asiaa ja joudut kysymään sitä ensin joltakin toiselta ennen kuin saat vastauksen. Tässä hotellissa ei tosiaan voi lähteä arvamaan vastausta, se tulee bumerangina takaisin kolme kertaa suurempana. Kahden viikon aikana on jo tullut nähtyä kaikenlaista, mutta yksi asia nousee ylise muiden. Nimittäin se, miten ovelia asiakkaat osaavat olla. Mutta kerran virheen tehneenä ei tosiaan tee mieli toistaa.

Viime lauantaina tehtiin pieni safarikierros aavikolla. Tyhjennetiin renkaista huomattava määrä ilmaa pois ennen dyyniajelua, mutta silti toinen autoista jäi jumiin. Kovin kauas ei tarvitse lähteä ennen kuin aavikko ja hiljaisuus tulee vastaan.


Palataan taas langoille mahdollisimman pian! 

lauantai 8. marraskuuta 2014

DAY OFF!

Heipsan täältä aurigon alta!

Sää on tällä hetkellä aivan super hyvä, ei kuuma ei kylmä. Eli täydellinen vapaapäivä, joka sitten kului kokonaan asioita hoitaessa, eli se siitä vapaasta. Aamulla suunnistin kampaajalle, joka muuten sattui olemaan suomalainen! Siellä ymmärrettin heti ikuinen taistelu keltaisuutta vastaan, joka iskee täällä kuin nyrkki silmään auringon takia (paitsi että ikään kuin olisin sitä viikon aikana nähnyt..) mutta tyvikasvu saatiin korjattua. Ihan Suomen hinnoissa oli se käynti.

Seuraavaksi lähdin metsästämään sisätossuja kuntosalille. Kyllä..yläkerrassa on kuntosali ja elettelen toiveita, että ehdin sinne joskus. Nekin olisi kannattanut pakata mukaan Suomesta, mutta siellä ne hyllyllä sitten odottaa kotiinpaluuta. Nyt kun tuli puhe tavaroista, jotka olisi voinut pakata mukaan niin niiden lähettäminen tänne on ihan turhaa. Paikalla ei nimittäin ole yhtään mitään osoitetta. On vain epämääräisen valtava asuinalue, jonka nimi on DIP (Dubai Investment Park).  Alue on turvallinen, mutta valtavan kaukana kaikesta. Aina pitää ottaa taksi lähimmälle metroasemalle, jos haluaa käydä jossain, eikä sekään ilmaista ole. Ja huom. metrolla on vielä tunnin matka sivilisaation pariin. Harmittaa vähän, kun muilla hotelleilla on majoitus keskustassa. Hotellin mainostettu kuljetuspalvelu oli aika iso vitsi. Kerran päivässä on kuljetus johonkin suuntaan keskustaa ja takaisin. Töihin pääsee kyllä, siitä on pidetty huolta.

Yskä ei ota loppuakseen, päinvastoin. Jossain vaiheessa ensi viikkoa on lääkärin tarkastus, jossa voisi ottaa vähän uutta analyysia kurkusta. Toinen ärsyttävä asia on, ettei prepaid kortteja tehdä täällä nanomallia. Eli Samsug S3 tuli sitten ykköspuhelin. Paikallinen numero on pakko olla. Puhelimen akku vaan päätti tehdä tenän ja sitä joutuu lataamaan kahden tunnin välein, muuten se sammuu. Ärsyttä kun akku on loppu koko ajan. En tiedä onko puhelin jo niin vanha, ettei se jaksa pyörittää uutta ohjelmistoa, vai onko akku virheellinen. Joka tapauksessa takuu on mennyt umpeen ja uusi akku maksaa yhtä paljon kuin puhelin. Lisäksi täällä on niin paljon kuvattavaa, että parempi kamera puhelimessa olisi paikallaan kun on vain pikkulaukku mukana. Kahden puhelimen kantaminen on vähän turhaa. Varsinkin sinä päivänä, kun joku päättää varastaa laukkuni. Mietintämyssyyn, mitä teen.

Hassuja huomiota, mitä olen täällä tehnyt on muun muassa, että naisille on oma metrovaunu, joihin miehillä ei ole asiaa. Tietenkin naiset saavat mennä myös sekavaunuihin. Muutenkin naisilla on kissanpäivät, jos pitää jonottaa mihin tahansa. Esimerkiksi pankeissa naiset saavat mennä jonossa olevien miesten ohi ohistuslupaa kysymättä, kätevää. Metrossa ei saa syödä purkkaa, siitä rapsahtaa sakot. Kuten myös metrossa syömisestä, juomisesta ja tupakoinnista.

Ennen kampaajaa kuvailin hieman aluetta. Pilvenpiirtäjiä on silmän kantamattomiin. Iltaisin useissa Marina alueen pilvenpiirtäjissä on välkkyvät valot. Aivan upeita valoshowta koko Dubai iltaisin.














Kävin myös katsomassa suihkulähde shown, jonka ensimmäinen näytös alkaa 18:30. Toivottavasti video toimii. Loppu jäi vähän hassuksi, kun katkaisin videon juuri kun suihkulähteet lennähtivät korkeuksiin. Palaillaan taas!

maanantai 3. marraskuuta 2014

THE START

Heipsan!

Ensimmäiset työpäivät on nyt takana. Meneillään on selvä sukupolven vaihdos, vanhat lähtevät ja uudet tulevat tilalle. Omalla osastollani kuukauden päästä on kokonaan uusi henkilökunta. Tunnen itseni ehkä hieman onnekkaaksi, että pääsin mukaan ensimmäisten joukossa, saan vielä perehdytyksen osaavilta henkilöiltä. Työpäivän jälkeen olo on aika kuollut. Opittavaa on paljon siksi perehdytys kestää kuukauden. Tähän kuuluu kaikkien osastojen läpikäynti. Aloituspaikka oli tietenkin helpoin mahdollinen eli puhelinkeskus, johon yhdistyy jokaikinen puhelu, joka paikkaan saapuu sisältä ja ulkopuolelta. Saattoi olla, että muutama puhelu yhdistyi vähän sinnepäin. Lisäksi tehtävänä on online kursseja ja yleiesti tutustumista, eli kylmiltään ei ketään heitetä palvelemaan vaan alla on toivottavasti hyvä pohja ennen tosipaikkaa.

Vapaata ei juuri ole, vaan päivät koostuvat työstä, nukkumisesta ja ruokailusta. Viime lauantaina, päivää ennen aloitusta pääsin nauttimaan Dubaista rennoimmillaan. Söin mahan täyteen ja otin muutaman virkistävän mehujään auringon laskua katsellen.



lauantai 1. marraskuuta 2014

FIRST DAY IN DUBAI

Heipsan!

Vihdoin perillä. Lento meni mukavasti unten mailla, tuntui ehkä lyhimmältä lennolta ikinä. Laitan nopeasti ensikuulumiset asunnolta. Saavuin siis paikallista aikaa iltapäivästä ja pääsin nopeasti passijonon kautta laukkuja hakemaan. Helpotus oli tietenkin suuri, kun molemmat laukut löytyivät heti hihnalta. Vastassa kentällä oli hotellin edustaja. Ajettiin lentokentältä noin tunnin verran ja jossain vaiheessa alkoi tuntua, ettei matka lopu ikinä. En edes halunnut tietää, miten kaukana Dubaista asunto oli.

Perillä kouraan lyötiin avaimet ja toivotettiin tervetulleeksi. Sängyn päällä minua odotti tervetuliaispaketti, joka koostui kahdesta vessapaperirullasta. Tervetuloa siis. Rullien alta löytyi vielä kasa sääntöjä allekirjoitettavaksi. Nälkä poltti vatsaa, mutta kauppaa ei nyt tähän hätään tästä korvesta löytynyt ja ruokailuaikakin oli jo ohi, joten purkasin matkalaukut ja lähdin vaeltamaan ympäri valtavaa aluetta, jossa kaikki työtekijät asumme. Mielessä oli niin paljon kysymyksiä, mutta ei kukaan vastaamassa niihin. Lopulta löysin Intenet huoneen, jossa sain viimein pari viestiä lähetettyä. Huone oli täynnä hien hajua ja Pakistanista tai sieltä suunnalta tulleita työntekijöitä, jotka odottivat vain tilaisuutta syödä mut elävältä. Katsoin parhaaksi poistua.

Vaelsin takaisin asuntoon ja jäin odottelemaan huonekaveria. Noin kahdelta yöllä sisään kömpi nuori kiinalainen tyttö. Hän osasi vastata melkeimpä kaikkiin kysymyksiin. Erittäin mukava huonekaveri, harmi, että hän on lähdössä joulukuun lopussa takaisin Kiinaan, joten sen jälkeen asunkin yksin ainakin toistaiseksi. Vaihtuvuus on hänen mukaansa suurta, joten vain sisukkaimmat selviävät.

Tänään on vapaapäivä, jonka aloitin aamiaisella asuntolan ruokalassa. Odotettavissa on painonlaskua, aamiainen ei nimittäin ollut mikään makuelämys eikä huoneessa ole jääkaappia eikä yhtään mitään ruuanvalmistus mahdollisuutta. Ainoastaan sänky, kylppäri, kaappi ja lamppu, jotka raportoin tänään rikkinäisten huonekalujen listalle. Löysin myös alueelta pienen intialaisten ylläpitämän kaupan, jonka oveen voisi laittaa kyltin 'KAIKKIEN TUOTTEIDEN KÄYTTÖ OMALLA VASTUULLA'. Ymmärrätte varmaan minkälaisesta kaupasta on kyse.

Seuraavaksi lähden shuttle bussilla ostoskeskukseen. Muun muassa hammasmuki ja netti puhelimeen on työn alla. Huomenna alkavat työt. Sitä ennen on kyllä vielä aikalailla asioita hoidettavana.

PS. Jaan blogipohjan Aleksandran kanssa, eli joskus tänne saattaa ilmestyä kuvia esimerkiksi Barcelonasta, joten älkää ihmetelkö. Sivu on ollut rakentamisvaiheessa hyvin kauan, joten kommentteja ja toiveita ulkoasuun liittyen voi jättää.